Yllättävä fitnessurheilu

Fitness tai fitnessurheilu voi sanana herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Joskus törmää käsityksiin, joissa se tarkoittaa ennen kaikkea erilaisista herkuista tai ns. tavallisesta elämästä kieltäytymistä. Tai sitten kuulee myös käsityksiä, jonka mukaan fitnessurheilijat eivät muuta ehdi tehdäkään kuin olemaan salilla. Toisaalta fitness herättää myös ihailua. Moni haluaisi päästä samaan kuntoon kuin fitnessurheilijat. Ehkäpä fitnessistä on olemassa yhtä monta käsitystä kuin on ihmisiä.

Kaikki käsitykset eivät kuitenkaan anna oikeaa kuvaa lajista (kuten esimerkiksi tuo herkuista luopuminen tai jatkuva salilla treenaaminen). Fitnessiin samoin kuin kaikkeen muuhunkin pätee se, että sitä ei voi todella ymmärtää ilman esimerkiksi kokemusta tai tietoa. Ennakkoluuloilla tai ohuilla tiedoilla voi jokin juttu itselle tuntemattomasta asiasta osua toki oikeaan, mutta suurin osa asiasta on todennäköisesti tuntematonta. Siksi etenkin itselle tuntemattomien asioiden edessä on hyvä säilyttää tietty nöyryys. Silloin voi myös myönteisessä mielessä yllättyä.

Tällä muistutuksella saarnaan ennen kaikkea itselleni. Liian monta kertaa elämässäni ylpeys on ottanut minusta vallan ja siitä ei yleensä ole seurannut minulle mitään hyvää. Esimerkiksi saliharjoittelussa tämä näkyy monella miehellä, kuten minullakin ennen. Painoja ladataan hirveitä määriä tekniikan kustannuksella. Sitten ihmetellään, kun lihas ei kasva. Toisaalta ylpeys tai tietämättömyys voi haitata myös lepo- ja ravintopuolen asioita. Esimerkiksi liian paljon treenaaminen levon kustannuksella on myös yksi ongelma, johon lajissa törmää. Sen sijaan ravinnon suhteen esimerkiksi liian jyrkät tai toisaalta hällä väliä -asenteet voivat radikaalilla tavalla estää kehitystä.

Fitnessurheilu onkin alkuun virheellisistä käsityksistä vapautumista. Ollakseen hyvä urheilija pitää kaikki aloittaa hyvän oppilaan roolista. Paras opetus minulle oli oppilaaksi nöyrtymisestä äärimmäisen kovaa taitoa vaativan hiphop-tanssin harjoittelu. Kun lajin aloitti, huomasi konkreettisesti oman huonouden. Kehitystä alkoi kuitenkin tapahtumaan nopeammin, kun antoi itselleen luvan olla tietämätön ja huono. Kun oman egon kakofonia ei haitannut, oli myös valmiimpi aidosti kuuntelemaan opettajia ja oppimaan uutta. Samanlaista asennetta olen yrittänyt soveltaa fitnessurheiluun ja se on ainakin minun kohdallani toiminut omasta mielestä hyvin. Esimerkiksi lihasmassa on viime vuosien aikana kasvanut todella hyvää vauhtia.

Mitä se fitnessurheilu sitten on muuta kuin haitallisista uskomuksista ja tavoista luopumista? Kyseessä on oman kokemukseni mukaan hienolla tavalla ainutlaatuinen urheilulaji. En ole koskaan aiemmin treenannut tai kilpaillut lajissa, jossa lepoon, ruokavalioon tai vaikkapa stressittömyyteen olisi panostettu näin paljon. Laji tukee parhaimmillaan erinomaisella tavalla kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siten kehonrakennuksen ja fitnessin arki rakentuukin pohjimmiltaan neljän erittäin nautinnollisen asian varaan: treenaamisen, syömisen, rentoutumisen (ja tällä en tarkoita alkoholia) ja nukkumisen. Ehkä juuri tämän erinomaisen arjen takia kyseessä onkin erittäin koukuttava laji.

Moni asia onkin yllättänyt minut fitnessurheilussa. Ensimmäiseksi minut yllätti lajissa lihasvoiman harjoittelun vähäisyys ajallisesti. Kun esimerkiksi kilpauinnissa altaassa ja salilla vietin viikoittain enimmillään lähes 30 tuntia, fitnessissä viikossa 10 tuntia salitreeniä on jo paljon ja moni pärjää erinomaisesti hieman pienemmälläkin määrällä.

Toinen iso yllätys on liittynyt ruokaan ja syömiseen. On hämmentävää, kuinka paljon fitnessissä voi syödä terveellistä ruokaa. Kun ruoan makrorakenne ja määrä on kohdillaan, elämäkin alkaa lähes poikkeuksetta tuntua aiempaa paremmalta.

Kolmas iso yllätys on liittynyt poseerauksen, esiintymisen ja stailauksen merkitykseen kilpailemisessa. Vaikka kyse onkin ennen kaikkea fysiikkaa arvioivasta kilpaurheilulajista, ei esimerkiksi hyvän poseerauksen tai vaikkapa onnistuneen stailauksen merkitystä voi väheksyä. Oma yksilöllinen fysiikka pitää osata esittää oikealla ja parhaalla tavalla. Etenkin tällä osa-alueella tullaan lajissa lähelle taidetta.

Neljäs iso uusi asia oli levon merkitys. En ole koskaan aiemmin keskittynyt yhtä paljon laadukkaaseen uneen ja rentoutumiseen. Laji on etenkin tässä hyvällä tavalla pakottanut pitämään omasta hyvinvoinnista huolta. Nimittäin ilman riittävää lepoa ja stressittömyyttä on paljon vaikeampaa saada kehitystä aikaan etenkin ns. naturaalina eli doping-aineista vapaana urheilijana.

Viidenneksi yllätti myös lisäravinteiden merkitys. Ennen lajiin uppoamista lisäravinteiden moninaisuus ja runsaus näytti hengästyttävältä. Nopeasti kuitenkin etenkin valmentajaopintojen myötä opin sen, kuinka kannattaa panostaa vain lähinnä muutamaan lisäravinteeseen (mm. kreatiini). Lisäravinteet ovatkin pienessä, mutta eivät merkityksettömässä roolissa fitnessurheilussa.

Kuudenneksi yllätti salitreenin rankkuus. Ennen fitnessiä en ollut osannut salilla ottaa oikealla tavalla itsestäni irti parasta mahdollista panostamista. Yksi syy lienee se, että aiemmin sali oli lähinnä oheistreeniä sille varsinaiselle lajitreenille (mm. kilpauinti ja nyrkkeily).

Paljon muutakin voin kirjoittaa uusista havainnoista, joita tein lajissa. Tästä kuitenkin toivon mukaan saa edes jonkinlaisen pienen ikkunan fitnessurheilun kiehtovaan maailmaan. On myös hyvä muistaa, että kaikkien fitnessurheilijoiden ei tarvitse kilpailla, vaan laji sopii erinomaisesti myös pelkästään mukavaa, terveyttä edistävää ja hyödyllistä harrastusta harjoittavalle. Tulen jatkossakin todennäköisesti kirjoittamaan eri yhteyksissä enemmän lajista, jotta se aukeaisi paremmin mahdollisimman monelle. Ehkä tätä kautta myös turhat ennakkoluulot hieman lajia kohtaan karisevat pois.