Termit kuntoon

Usein kuulee puhuttavan genetiikan merkityksestä fitness- ja kehonrakennuslajeissa. Genetiikka jopa asetetaan kaikkein tärkeimmäksi menestystä ennakoivaksi asiaksi. Jos kuitenkin ollaan tarkkoja, genetiikasta puhe on harvoin tarkkaa. Genetiikka tarkoittaa nimittäin perinnöllisyystiedettä, joka tutkii mm. ihmisen perimää ja geenejä (ks. myös genomiikka). Sekaannus suomenkieleen on todennäköisesti tullut englanninkielestä. Siellä termi genetics nimittäin tarkoittaa molempia: perinnöllisyystiedettä ja ihmisen (geneettistä) perimää. Suomenkielessä genetiikka sen sijaan tarkoittaa vain perinnöllisyystiedettä, eikä esimerkiksi sen lisäksi ihmisen perimää.

Usein kun lajin parissa puhutaan genetiikasta, tosiasiassa pitäisikin puhua siten ihmisen perimästä, genomista tai vielä laajemmin genotyypistä. Genomi on nimittäin se perintöaines, joka siirtyy vanhemmalta jälkeläiselle. Genotyyppi taas kuvaa organismin geneettistä kokonaisuutta. Genomi ei nimittäin ole ainoa asia, joka vaikuttaa ulkomuotoomme. Myös esimerkiksi ympäristöllä ja epigenomilla on ratkaiseva merkitys - myös lihasmassaan.

Piano ja pianisti on hyvä vertauskuva genomin ja epigenomin vuorovaikutuksesta. Jokainen genomiin eli "pianoon" kuuluva geenimme on kuin kosketin, josta syntyy tietty nuotti. Jokainen "kosketin" eli geeni myös vaihtelee ääneltään valmistajan, materiaalin jne. mukaan. Lisäksi jokaista kosketinta eli geeniä voidaan soittaa eri tavoin sekä erilaisilla kombinaatioilla. Soittaja, joka saa tämän aikaan, on "pianisti" eli epigenomi. Epigenomit siis "soittavat" geenejämme tai laajemmin sanottuna genomiamme eli "pianoamme".

Lisäksi myös genomimme eli "pianomme" rajoittaa sitä, millaista "musiikkia" meillä voi soittaa. Esimerkiksi perhosentoukka ei voi kasvaa ihmiseksi. Sen sijaan se voi kasvaa perhoseksi epigeneettisten muutosten myötä, vaikka sen genomi ei tuossa muodonmuutoksessa muutukaan. Epigeneettisten voimien takia myös identtiset kaksoset voivat ikääntyessään alkaa näyttää hyvin erilaisilta - esimerkiksi, jos toinen juo alkoholia sekä tupakoi ja toinen ei tee kumpaakaan näistä.

Geenimme, genomimme tai peritty epigenomimme eivät siten ole kohtalomme. Me voimme myös harjoittelun ja elämäntapojen kautta muokata hyvin merkittävästi sitä, millaista "musiikkia" meistä lähtee eli miltä tulemme näyttämään ja millainen "pianisti" eli epigenomi meitä soittaa. Näin ollen ihmisen perimä ja geenit eivät suinkaan ratkaise kaikkea, vaan hyvin merkittävä rooli on ympäristön aiheuttamilla muutoksilla "pianistiin" eli epigenomiin. Siten mm. harjoittelu vaikuttaa paljon ulkomuotoomme. Tämä pätee luonnollisesti myös fitnessiin ja kehonrakennukseen.

Näin ollen puhuttaessa fitnessissä ja kehonrakennuksessa ihmisen geenien merkityksestä ulkomuotoon, tulisi genetiikan sijasta puhua genomista tai paremmin ja laajemmin sanottuna genotyypistä. Jos taas puhutaan vielä laajemmin ihmisen ulkoisista ominaisuuksista, tulisi puhua genotyypin sijaan fenotyypistä, jota genotyyppi vahvasti määrittää. Fenotyyppiin kuitenkin vaikuttaa genotyypin lisäksi myös ympäristö. Toisin sanoen fenotyyppi on se geeniemme ja ympäristön vuorovaikutuksen pohjalta syntynyt kokonaisuus, jonka havaitsemme katsoessamme toista ihmistä.

Genotyyppi määrittää luonnollisesti myös lihasten kokoa. Esimerkiksi niillä urheilijoilla, joilla on enemmän II-tyypin nopeita lihassoluja, ovat lihaksikkaampia kuin I-tyypin hitaita soluja enemmän omaavat urheilijat. Lisäksi rakenteeltaan jykevät ovat tutkimuksissa saavuttaneet 12-viikon harjoitusohjelmassa enemmän rasvatonta massaa kuin hoikat yksilöt.

Käytännössä kuitenkin myös hitaita lihassoluja ja/tai hoikan kehonmallin omaavien on mahdollista kasvattaa merkittävästi lihasmassaa, mutta se voi vaatia enemmän aikaa. Genotyyppi ei siis tässäkään suhteessa ole sellainen kohtalo, joka estäisi kehonmuokkauksen. Lisäksi näyttää tutkimusten valossa myös siltä, että erot lihaskoon lähtötasossa eivät välttämättä ennusta, miten lihakset reagoivat lihasmassaa kasvattavaan hypetrofiseen harjoitteluun. Hypetrofiseen potentiaaliin vaikuttavatkin useat eri geneettiset tekijät.

Miksi genomista puhuminen on juuri nyt tärkeää?

On myös hyvä huomioida, että elämme mielenkiintoisia aikoja, koska ihmisten genomia on esimerkiksi Kiinassa mahdollisesti jo muutettu nykyisen teknologian avulla (ns. Crispr-menetelmä). Vuonna 2018 nimittäin kiinalainen tutkija He Jiankui ilmoitti muokanneensa kaksoisvauvojen perimää niin, että ne eivät voi saada hi-virusta.

Toisin sanoen on hyvin mahdollista, että jo lähitulevaisuudessa voitaisiin jalostaa superkehonrakentaja tai -fitnessurheilija. Tällaisen teknologian käyttöön kuitenkin liittyy luonnollisesti vakavia eettisiä kysymyksiä samoin kuin mm. Natsi-Saksassa harjoitettuun eugeniikkaan eli ihmisrodunjalostukseen, jota tehtiin aikoinaan ns. luonnollisin menetelmin ja brutaalilla "rotuhygienialla" eli mm. ominaisuuksiltaan huonoksi katsottujen ihmisten eliminoimisella. Ihmisen geenien muokkaus onkin tällä hetkellä EU:n alueella kiellettyä, mutta toki kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan - etenkin, jos maailmassa säilyy valtioita, jotka eivät ota kielteistä kantaa ihmisen geenien muokkaamiseen.

Jos tulevaisuudessa olisi mahdollista muokata jo geeneiltään ja genomiltaan optimaalinen urheilija, se toki herättää myös urheilueettisiä kysymyksiä. Mitä tämä tulisi tarkoittamaan ns. tavallisten ihmisten kilpailemiselle ja kilpailumotivaatiolle? Tulisiko tämän seurauksena esimerkiksi kahden eri ihmisyypin kilpailuja: geneettisesti ehostettujen ja tavallisten ihmisten? Jos soppaan vielä lisätään vielä doping-aineet sekä niiden käyttöä vastaan taistelu, voikin edessä olla paljon moniulotteisempi soppa kuin koskaan aiemmin. Entä voiko tällainen geenien muokkaaminen johtaa uudenlaiseen rotuhygieniaan?

Kukaan ei tietysti tiedä tulevaisuudesta ja mihin suuntaan ihmisen perimän muokkaaminen menevät. Näyttää kuitenkin siltä, että vuonna 1997 julkaistun tieteisfiktioelokuvan Gattacan käsittelemät eettiset ja eksistentiaaliset kysymykset geenien muokkaukseen liittyen eivät ole vain tulevaisuuden utopiaa tai dystopiaa, vaan nykyajan arkea.

Jussi Koivisto on SFU:n 2-tason valmentaja, Team Voimalaitoksen päävalmentaja ja Men's Physique -kisaaja. Hän on myös mm. Teologian tohtori ja luterilainen pastori

Artikkelin lähteet

Jani Parkkari

2018 "Designlapsia vai ratkaisu nälänhätään? Perimän saksiminen Crispr-tekniikalla on geenimuuntelun seuraava askel, ja se on jo otettu." - Yle uutiset, 29.11.2021. Sijainti: https://yle.fi/uutiset/3-10529880; luettu 21.10.2021.

Brad Schoenfeld

2021 Science and Development of Muscle Hypertrophy. Second Edition. Human Kinetics, Champaign, IL.

David A. Sinclair, PhD, with Matthew D. LaPlante; Illustrations by Catherine L. Delphia

2019 Why We Age - and Why We Don´t Have To. Atria Books, New York, NY.